Paluu arkeen

Hetki viimeisimmästä kirjoituksestani on kulunut. Ollaan siis auvoisesti vietetty kesälomaa. Jee. Mutta nyt on lomat lusittu ja se onkin maailman ihanin asia tällä hetkellä. Mulla alkoi pitkästä aikaa koulu ja tuntuikin ihanalta sunnuntaina pakata koululaukkua ja Juuson hoitolaukkua. Etsittiin kaikki paperit piiloistansa. Juuso siis pääsi kesälomalle ryhmäperhepäiväkoti Piilopirtistä ja aloitti maanantaina ihan oikeassa päiväkodissa. Suksimäen pk ja pienryhmä Kissat. Juusohan pääsi pienkuntoutusryhmään viivästyneen puheenkehityksen takia.

Ensimmäinen päivä oli mennyt itkuisissa merkeissä. "äiti hakee kotiin, tykkään eikkiä äitin kanssa". Laitoin vielä kaksi tuttua pehmoa mukaan lievittämään ikävää. Nyt on ensimmäinen viikko takana ja poika on kyllä tykännyt, kun on kavereita ja osa vielä tuttujakin.Vähän sivu korvalla kuullut, että hoidossa on ollut toisen lapsen osalta lyömistä, josta aionkin Juuson kanssa keskustella ja muistuttaa ettei Juuso missään tapauksessa ottaisi mallia. Kaikille pitää suoda hyvä ja turvallinen olo, niin kotona kuin hoidossa.

No mulla alko koulu ja palattiin kasvun jaksolle. Toki lukkarissa oli tyhjiä päiviä, jotka täytettiin kuntoutuksen jaksolla. Hieman on pää pyörällä, että mitä, miksi, missä, häh?! Ja kohta mua kutsuu työharjoittelupaikka. Kävin myös juttelemassa ryhmänohjaajan kanssa ja tadaaa. Valmistuminen aikaistuu 10 viikkoa, eli ensi vuoden lokakuussa mun pitäisi olla valmis lähihoitaja. En niin malta odottaa sitä :)

Tänään oli pitkästä aikaa puheterapia ja sovittiin niin, että puheterapeutti menee Juuson hoidolle ja tekevät tehtäviä. Ensi viikolla on taas psykologi ja ehkä neurologiselle polille tutkimuksiin myöhemmin. Vähän sivu korvalla kuullut, että hoidossa on ollut toisen lapsen osalta lyömistä, josta aionkin Juuson kanssa keskustella ja muistuttaa ettei Juuso missään tapauksessa ottaisi mallia.

Oikein mukava ja ripeä koulun ja hoidon aloitus ollut. Mutta ihanaa kun saa päiville tekemistä ja kunnon rytmin :)

Ps. Tulihan se ajokorttikin hommattua, helpottaa kummasti meidän kaikkien elämää ja kulkemista :)