Mun kolmevuotias puhuu.
Se tunne mulla on ollut koko tän viikon. Tuntuu, että mun sydän pakahtuu onnesta.
Mun lapsi osaa sanoa lauseen: minä olen Juuso, minä olen poika. Jumankekka, kuus sanaa.
K U U S I sanaa, ihan oikean lauseen. Eilen Juuso oppi sanomaan, Juuson ja maidon. Ihan huikeeta edistymistä. Sanoin K:llekin päivällisellä, että mehä voitas lopettaa puheterapeutti ja palkata sut. No vitsi vitsi.
Tänään Juuso halusi mummille, soitti mummille leikkipuhelimella ja kun mummi soitti mulle, iski pojalle ujous. Pakkasin Juuson hoitorepun ja Juuso pakkasi omansa.. Eikun fillarin istuimeen ipana ja kohti mummilaa. Sinnehän se lapsi jäi innosta soikeena. Ja äiti saa vapaa aikaa.
Kävin kaupassa, herkuttelin, katsoin netflixiä, käytin koiran ja vaan nautin yksinäisyydestä. Vain minä, eläimet ja muuten tyhjä koti. Ja voin sanoa, että tekee kenelle vain hyvää.
Huomenna Juusolla alkaa taas isiviikonloppu ja äiti saa nauttia vaan levosta, ehkä nopeista miehistä ja kauniista naisista ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti