Sitten on tapaus b. Äiti, itsekeskeinen, ilkeä ja omaa etua häikäilemättömästi tavoitteleva. Todennäköisesti yksinhuoltaja, koska kukaan mies ei kestä sitä itserakkauden määrää, jota henkilö b antaa.
On myös olemassa henkilötyyppi c. Vaivattomasti, viattomasti ja silmiä räpäyttämättä käyttää säälimättä hyväkseen ihmisiä. Ja vielä niin hienosti, että kun asia lopulta tulee julki, ei kukaan osaa häntä siitä syyttää. Koska hän omaa mainiot puheenlahjat ja velkakirja on, hävinnyt.
Henkilö b höykyyttää ja kyykyttää henkilö a:ta aivan satanolla. Jos et hoida lastani, pistän välit poikki. Jos et auta, en halua nähdä sua enää koskaan. Mutta miksi jonkun muun pitäisi sitä lasta hoitaa? Lapsi on onnekas, jos hänellä on vanhemmat, isovanhemmat, kummit, sedät, enot,tädit. Ymmärrän joo, että joskus väsyy. Kuka ei väsyis. Sillon tarvii apua ja kun sitä saa, se on vaan hyvästä. Miksi, jonkun muun pitäisi sitä lasta hoitaa viikonloppuisin? Eikö se ole sen tehtävä, kuka lapsen on tähän maailman synnyttänyt. Eikö sillon sitoudu hoitamaan lasta, niin pitkään, kun hän on lapsi.
En sano, että en itse olisi koskaan pyytänyt hoitoapua. En sano, etten koskaan olisi ruikuttanut elämän olevan aivan paskaa. Itse olen lapseni tehnyt, itse sen myös hoidan. Mä joskus sanoin mun ystävälle, että välillä on niiitä päiviä, ku itkee itsensä uneen, ku on eka väkipakolla rauhotellut kolmevuotiasta ja on itse niin poikki, että tuntee olevansa paska mutsi. Mun ystävä totes, että "sellasta se elämä on". Sillon mä ajattelin, että 15 vuotta ku jaksan purra hammasta yhteen ja hymyillä ni kaikki on jees. Ei mun pidä valittaa kellekään, että oon väsyny. Tai saada Juusoa hoitoon. Mä tän tien valitsin melkein neljä vuotta sitten. Melkein neljä. Ei kukaan muu. Se on mun lapsi ja hoito- ja kasvatusvastuu on mulla ( ja lapsen isällä).
Mun äiti sano ettei jaksa auttaa. Okei. Ei sun tarvii. Sä oot kasvatustyös tehny mun kanssa, ei sun tarvii mun lasta kasvattaaa. Mutta ois kiva ku näkisit sitä. Kun se tuli meille pitkän ajan jälkeen ja mun poika vierasti sitä, ni se tais herättää sen. Sen jälkeen Juuso on saanu olla mummilla kahdesti yötä, mummi on hoitanut Juusoa 98% mun teoriatuntien ajan. Ja myös ajotuntien ajan. Ja eilen Juuso sano, että soittaa mummille leikkipuhelimella ja että mummi hakee. Mummi on Juusolle rakas, eikä Juuso enää vierasta mummia. Vaan uskaltaa myös näyttää oman temperamenttisen luonteen sille.
Jokainen on varmasti törmännyt erilaisiin äiti-tyyppeihin. Niin myös allekirjoittanut. Onneksi olen saanut karsia elämästäni niitä ihmisiä, mitkä henkisesti kuluttaa aivan liikaa. Pettämistä, valehtelua ja manipuloimista. Onneksi myös ihmiset ovat tajunneet poistaa minut elämästään. Miksi? Varmaan siksi, että päätin itse syrjäytyä, heistä. Miksi en pidä yhteyttä, koska se on liian kuluttavaa.
Ystävyyden pitäisi olla kahden ihmisen välinen liitto. Molemminpuolinen. Ei yksipuolinen. Ei sitä, että toinen aina auttaa ja uhrautuu, kysyy miten menee ja nähtäiskö. Ystävyys on kuin parisuhde, sitäkin pitää hoitaa, ei se hoitamattomana pärjää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti