Kun pöly laskeutuu

Meillä kävi tänään se psykologi aamulla ja K jo eilen vitsaili, että kumpaakohan se kallonkutistaja tulee katsomaan, äitiä vai lasta. No Juusoahan se tällä kertaa tuli katsomaan. Sitä miten Juuso leikkii kotona, mistä hän tykkää ja millainen hän on kotona.

Juuso aluksi vierasti tosi paljon ja käytös oli lähinnä esitystä. Siitä hän rentoutu ja puhettakin alkoi tulla. Lähinnä se on sitä omaa kieltä, josta juuri kukaan ei saa selvää, en edes minä. Pyysimme Juusoa näyttämään huoneensa ja sieltä mielenkiintoisimmat onkin barbababa-kortit, jossa toisessa kortissa on numero ja toisessa yhtä monta barbababaa, kuin numero kertoo. Leikimme pallomeripalloilla heitttelyä ja vierittelyä. Psykologi oli ehkä reilun tunnin ja saatiin samalla uusi aika elokuulle. Näillä näkymin käyntejä tulee olemaan useammin ja tiheämmin, että voidaan jotenkin Juusoa tutkia.

Ja tämä seuraava on niille ketkä oikeasti epäilee Juusoa. Juuso on minun lapseni ja minä tiedän mitä Juuso osaa ja mitä ei. Minä tiedän lapseni vahvuudet ja heikkoudet. Juuso tarvitsee tukea puheenkehityksessä ja siksi Juuso aloittaa elokuussaa pienkuntoutusryhmä, kissoissa. Ei siksi, että minä sen päätän vaan siksi, että meitä auttaneet tahot (ryhmis piilopirtti, puheterapeutti, toimintaterapeutti ja päivähoidon ohjaaja) päättivät sen meidän vanhempien puolesta. Juuson puhe on vielä sellaista, että jos sitä ei tueta, ei Juuso ole valmis aloittamaan koulua, silloin kun sen aika on.

Kun puhutte Juusosta, puhutte minun  lapsestani.

Kaikki ne ketkä koette kateutta, närää, niin unohtakaa se. Ei meidän elämä ole helppoa, ei ole koskaan ollutkaan. Olinhan reilun kolmevuotta yksinhuoltaja.