Kukaan ei ole täydellinen, ei kukaan. Ei kukaan voi olla täydellinen. Jostakin voi tuntua siltä, että on täydellinen ja vuoden mutsi. No jokainen voi omassa päässä olla mitä vaan. Mä ajattelen täydellisyydestä, että se on sitä, kun pidetää luurangot kaapissa ja kulissit kasassa. Samaa mä joskus ajattelen myös itsestäni. Tarkoitan omalla kohdallani sitä, että vaikka on miten paskana oma pää tai oma mieli, ni sitä ei ulospäin näytetä. Tai, kun on päiviä ettei jaksa siivota, ni meille ei lasketa ketään. Vaan oma perhe näkee sen kaaoksen mikä kotona on. Sit on niitä päiviä, kun tuntuu et hukkuu onnellisuuteen ja voi sen näyttää muille. Sitten kuvaan tulee kateus. Yksi seitsemästä kuolemansynnistä. Ollaan kateellisia toisen onnellisuudesta tai vaikka työpaikasta tai mistä tahansa. Päälle päin kyllä ollaan iloisia ja tyytyväisiä mutta pinnan alla kiehuu. Miksi? Jos sä haluut unelmien duunin, ni kouluta itses, hanki työkokemusta ja hae töihin. Ei se oo nii vaikeeta, se on sun valintas. Elämä on valintoja täynnä. Tumma vai vaalea, hyvä vai huono, iloinen vai masentunut ja sitä rataa.
Oon nyt viime aikoina hirveesti pohtinu valintoja. Jokainen tekee omat valintansa itse. Valitset vaikka sitten uran tai perheen väliltä. Joka tapauksessa aina ei voi saada kaikkea. Tai ei ainakaan samanaikaisesti.
Faktahan on se, että kaikkea ei voi omistaa tai kaikkea ei vaan voi pelkästään itse saada. Myös muutkin ovat oikeutettuja vaikka erilaisia apuja saamaan. Miksi siis olla katkera muille, muiden saamasta avusta. Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan, mä sanon useasti. Välillä ei vaan voi, tekis mieli ottaa kii ja ravistella, että etkö sä oikeesti tajuu kui tyhmä oot. Tai kui tyhmältä, sun puheet saa sut vaikuttamaan.
Mun mielestä toi kuva on tosi hyvä. Siks mä yritän olla hyvä äiti ja parempi äiti. Mä pyrin parempaan. Ei oo mun lapsen vika etten ymmärrä, ei oo mun lapsen vika ku oon väsyny. Puren hammasta ja hymyilen. Elämä voittaa kuitenkin, aina :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti